Fb: https://www.facebook.com/events/1920385288686644

21.01. IT FOLLOWS
David Robert Mitchell | US 2015 | 100 min | BD | K16 | English audio, tekstitetty suomeksi | Rotten Tomatoes: 95 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=HkZYbOH0ujw

Kauhukeskiviikot starttaavat 21.1. Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2014 ensi-iltansa ja kovasti kehuja saaneella It Folllowsilla, joka ravistelee kauhuelokuvan historiassa tiuhaan toistettuja misogyynisiä kliseitä nuorten naisten seksuaalisuudesta.

”It Follows draws upon ’70s and ’80s horrors flicks, filling the screen with retro details (black-and-white movies, old board games, outdated appliances) as it focuses on teenage sexuality in a refreshing way: not condemning it, but probing what ’it’ is that constructs sex and sexuality in such damaging ways.” -Natalie Wilson, Ms. Magazine

”The film is stylish, hauntingly captivating, and forces us to examine harmful sexual politics. Mitchell explores countless themes: female sexuality, sexual repression, and the societal oppression of women. Like life itself, It Follows begins and ends with sex and all the baggage—good and bad—that comes with it.” -E.L.King, Slay Away

”Misogyny is a shape-shifter, a shadow, an ’It’ that follows and mutates to fit the culture’s demands. ’It’ follows the gains in women’s rights by limiting and individualizing them, discluding vast abjected, feminized populations from meaningful freedoms. […] The horror film It Follows (2014, Mitchell) helps us think about historicizing misogyny in relation to new capitalist logics. Here, enduring myths and fears surrounding women, adulthood, and sexuality are articulated to emergent logics of feminization in contemporary social forms.” -Johanna Isaacson, Blind Field Journal

04.02. CANDYMAN
Nia DaCosta | US 2021 | 91 min | BD | K16 | English audio, tekstitetty suomeksi | Rotten Tomatoes: 84 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=i9uXxOxVe4w

Bernard Rosen käsikirjoittama ja ohjaama alkuperäinen Candyman (1992) oli tärkeä klassikko black horror -elokuvan historiassa. Clive Barkerin novelliin “Kielletty” (The Forbidden, 1985) perustuvassa tarinassa väitöskirjaa valmisteleva antropologi kiinnostuu köyhällä mustien asuinalueella kiertävästä urbaanista legendasta, jonka mukaan myyttinen Candyman kutsutaan esiin toistamalla hänen nimensä viisi kertaa peilin edessä. Antirasistisesta uraauurtavuudestaan huolimatta elokuva nojasi ongelmallisesti ns. valkoisen pelastajan ajatukseen, ja vuoden 2021 versio – jonka tuottajana on black horrorista valtavirtaa tehnyt Jordan Peele – onkin paitsi eräänlainen henkinen jatko-osa myös korjausliike, jolla tarina palautetaan mustan kulttuurin ja yhteisön piiriin. Huom.! Vaikka vuoden 1992 version tunteminen ei olekaan välttämätöntä, kehotamme silti katsomaan sen ennen Kirjakahvilan näytöstä: https://vaski.finna.fi/Search/Results?lookfor=candyman+AND+rose

”DaCosta cleverly refines and develops Candyman as the expression of rage against racism in the era of Black Lives Matter, a supernaturally weaponised scream against Jim Crow and its aftermath; her film investigates Candyman as a symptom of inequality and bad housing (symbolically emerging from a broken interior wall) and the consequent phenomenon of gentrification.” -Peter Bradshaw, The Guardian

“Where Bernard Rose spoke on white anxieties and the image of the scary Black man in 1992, DaCosta expands the conversation, relocating the horror from one man to the many structures that foment brutality upon the Black populace.” -Anya Stanley, A.V. Club

“DaCosta’s Candyman […] is another reminder that the racist sins of the past leave behind a legacy that still reverberates strongly today. A legacy that, when transferred to film, is just as impactful. Candyman is an excellent addition to the increasing list of Black Horror films that shine a light on the true horrors of racism.” -Joshua Mackey, Geeks of Color

“The film is about community and stories – how they shape each other, how they shape us. It’s about the collective experience of trauma and joy, suffering and triumph, and the stories we tell around it.” -Nia DaCosta

18.02. TITANE
Julia Ducournau | Ranska 2021 | K18 | DVD | 108 min | French audio, tekstitetty suomeksi | Rotten Tomatoes: 90 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=0kKlRAB1xCI

Julia Ducournaun elokuvat tunnetaan katsojissa rajujakin fyysisiä reaktioita aiheuttavasta kehokauhusta. Hänen toinen ohjaustyönsä Titane (2021) on shokeeraava kuvaus eristyneisyydestä, isäsuhteesta ja sukupuolen häilyvyydestä. Päähenkilö saa lapsena kalloonsa titaanilevyn onnettomuuden seurauksena ja kokee aikuisena enemmän viehtymystä koneisiin kuin yhteyttä toisiin ihmisiin. Ducournau palkittiin elokuvasta Cannesin elokuvafestivaalin Kultaisella palmulla – siihen mennessä vasta toisena naisohjaajana. Titane on kauhuleffasarjan ainoa elokuva, jonka ikäraja on K18. Sen kuvasto voi olla erityisen rankkaa – tai vapauttavaa – transsukupuolisille katsojille. 

”Like our most storied myths, Titane is violent, awe-inspiring, and darkly funny; it also shares a deep and inherently queer concern for how physical and psychological transformations are sutured together. Ducournau peels back her characters’ bodies and psyches with two scalpels: one for their corporeal relationships with the material world, and the other for the instability of their gendered existence.”
– Xuanlin Tham, MASSIVE

”Ducournau’s beautiful, dark, twisted fantasy is a nightmarish yet mischievously comic barrage of sex, violence, lurid lighting and pounding music. It’s also impossible to predict where it’s going to go next.”
– Nicholas Barber, BBC

”Monisärmäinen elokuva tarjoaa tarttumapintaa yhtä lailla sarjamurhaajaviihteen ystäville kuin taide-elokuvan faneille, tissikalentereiden keräilijöille kuin kyborgifeministeille, jotka puhkovat auki teknologian, sukupuolen ja seksuaalisuuden rajoja.”
– Kaisu Tervonen, Helsingin Sanomat

”How do you make the viewer feel the sensation you have in your body when you love someone? That’s something incredibly difficult. […] I wanted to get to the essence of the person, no matter what their gender is, their sexuality, no matter if they’re from the same family or not. That was the challenge for me, to see if I could make you feel the love. If I could actually tackle the topic in the unconditional way that I see it. That’s why I decided to do Titane.”
– Julia Ducournau

04.03. PAHANHAUTOJA | Hatching
Hanna Bergholm | Suomi 2022 | K16 | BD | 89 min | puhuttu suomeksi, English subtitles | Rotten Tomatoes: 93 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=P9zvYdm3JZI

Ohjaaja Hanna Bergholm innostui Elokuvasäätiön pikatreffeillä käsikirjoittaja Ilja Rautsin ideasta, jossa lapsi hautoo pahuutta linnunmunassa. Siitä seurasi Bergholmin ensimmäinen pitkä elokuvaohjaus, psykologinen kauhudraama naisiin kohdistuvasta täydellisyyden vaatimuksesta. Pahanhautojassa varhaisteini-ikäisen voimistelijatytön Tinjan äiti pitää yllä virheetöntä porvari-idylliä sosiaalisessa mediassa ja vaatii tyttäreltään ehdotonta täydellisyyttä. Se tarkoittaa myös kaikkien vaikeiden tunteiden kieltämistä, joten Tinja alkaa hautoa negatiivisia tunteitaan linnunmunassa – kauhistuttavin seurauksin.

Pahanhautoja valittiin ensimmäisten suomalaiselokuvien joukossa vuoden 2022 Sundancen elokuvajuhlien ohjelmistoon. Se on voittanut ilmestymisvuonnaan Suomen arvostelijain liitto ry:n Kritiikin Kannukset -palkinnon sekä Gérardmerin elokuvajuhlien pääpalkinnon ja nuorisopalkinnon. Vuonna 2023 se sai Nordisk Film -palkinnon, joka on rahallisesti suurin kotimainen elokuvapalkinto. Pahanhautoja on palkittu useita kertoja myös tehosteista, maskeerauksesta ja lavastuksesta.

”Pahanhautoja on sekä perinnetietoinen kauhuleffa että kutkuttava katsaus kiltin tytön syndrooman väkivaltaisiin sivuoireisiin.”
– Kaisu Tervonen, Helsingin Sanomat

”Virallisesti Pahanhautoja ilmoittaa olevansa psykologinen kauhudraama. Juonensa ja sopivasti överin visuaalisen ilmeensä perusteella sen kuitenkin voisi väittää raapivan myös fantasian rajoja. Elokuvan maailma nielaisee nopeasti ja tehokkaasti, koska se ei edes yritä selitellä itseään ja kehystää outoja kuvioitaan liian yllättäviksi. Tapahtumissa mennään suoraan asiaan, ja tuntuu täysin loogiselta, että jos yrittää esittää täydellisyyttä hinnalla millä hyvänsä, seuraa täydellinen pimeys.”
– Eli Harju, Kulttuuritoimitus

”Hanna Bergholm makes an impressive debut that elevates a creature feature into a meditation on maternal responsibility”
– Richard Newby, AV Club

”Heikkilä and Solalinna share a captivating chemistry as mother and daughter. Heikkilä’s shrewd, tactically calibrated mien, and Solalinna’s oscillation between crumbling foot soldier and vulnerable child, make for a combination that allows for tension to not bubble up all at once, but simmer until the fantastical frights, seemingly unexplainable but never emotionally dishonest, take hold.”
– Robert Daniels, The Playlist

18.03. THE SUBSTANCE
Coralie Fargeat | FR/UK/US 2024 | K16 | BD | 141 min | English audio, tekstitetty suomeksi | Rotten Tomatoes: 89 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=B_tDLs6u2E0

Coralie Fargeat’n toinen elokuvaohjaus The Substance on äärimmäinen kehokauhuelokuva seksistisestä ikäsyrjinnästä, ulkonäköpaineista ja addiktiosta. Se on eräänlainen moderni Dorian Grayn muotokuva, jossa keski-ikäinen nainen menettää asemansa ulkonäkökeskeisessä viihdemaailmassa ja turvautuu arvaamattomaan ihmeaineeseen saavuttaakseen ikinuoruuden. Demi Moore heittäytyy lähes hänen omaa elämäänsä parodisoivaan Elisabethin rooliin. Elokuva on kerännyt faneja ja palkintoja säälimättömällä ja verisellä kauhutykityksellään, joka vain yltyy loppua kohti, sekä runsailla viittauksillaan kauhuleffaklassikoihin kuten John Carpenterin The Thing (1982), Stanley Kubrickin The Shining (1980) ja David Cronenbergin The Fly (1986).

”There is nothing subtle about The Substance. From its use of camera angles and extreme close-ups to frame Sue’s hypersexual appeal to the heinous prosthetics that transform Moore into a monstrous crone, writer-director Coralie Fargeat wants to hammer home the ugliness, objectification, and self-loathing perpetuated by female beauty standards. The film is a true work of body horror with bulging skin, creaking bones, pestilent fluids, and buckets of blood, literalizing the monstrous cost of remaining desirable.”
– Maureen Lee Lenker, Entertainment Weekly

”Deep within all the oozing spinal fluids and pustulant growths here, there’s a kernel of credibility: The Substance plunges us into the deranged, disorienting emotional carnage of menopause in a way that few other films have managed.”
– Wendy Ide, The Guardian

”I didn’t even know that I was a feminist. I was, but I didn’t even know it. And then, with the movie reception [of Revenge], I started to hear about it defined like that. I started to read a lot about the the those topics, and the my discourse shaped in a more conscious way regarding those issues, and so I was ready to now make a film in a more conscious manner for the second one.”
– Coralie Fargeat

01.04. HERETIC
Scott Beck & Bryan Woods | US/CA 2024 | K16 | BD | 111 min | English audio, tekstitetty suomeksi | Rotten Tomatoes: 90 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=O9i2vmFhSSY

Piinaviikolla kauhuleffasarjassa katsotaan Scott Beckin ja Bryan Woodsin käsikirjoittama ja ohjaama psykologinen kauhuelokuva uskonnollisesta väkivallasta. Takavuosien hymypoika Hugh Grant ottaa kaiken irti ikänsä tuomasta karismasta ja hyytävyydestä näytellessään mahtipontista miesselittäjää herra Reediä, joka pääsee piinaamaan nuoria mormonilähetyssaarnaajia heidän uskostaan. Hänen vastaväittäjiään esittävät varmoin ottein itsekin mormonitaustaiset Sophie Thatcher ja Chloe East. 

”Because Beck and Woods are most famous for writing A Quiet Place, a high-concept thriller with very little dialogue, they wanted to prove they could make a thriller that’s all about dialogue, the tension between characters, and the arguments they make when their lives might be on the line.”
– Matthew Jackson, AV Club

”Grant’s performance is all the more frightening because he never leans into the bug-eyed, grinning, head-tilted trademarks of onscreen psychopathy. Instead, he remains unnervingly placid and casual, which transforms this latest offering from Scott Beck and Bryan Woods into a story about the abject terror of being cornered by a man addicted to debate.”
– Clarisse Loughrey, The Independent

”The true horror of Heretic doesn’t come through violent action as much as what Reed’s elaborate plans say about the human condition. Why do we believe what we believe? Is it just because we’ve been told to do so? Or is there something beyond the many books that Reed claims to have read? Heretic is a horror movie about some of the most soul-rattling ideas in history, including not just that there’s nothing after death but that everything we’ve built our lives on has been a lie.”
– Brian Tallerico, RogerEbert.com

”The film contains relatively brief but intense gory violence, disturbing images, an ambiguous approach to faith, mature references, including to contraception and masturbation, a couple of mild oaths and at least one crass expression.”
– John Mulderig, Catholic Review

15.04. WEAPONS
Zach Cregger | US 2025 | K16 | BD | 128 min | English audio, tekstitetty suomeksi | Rotten Tomatoes: 93 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=OpThntO9ixc

Kokonainen koululuokka lapsia katoaa kodeistaan keskellä yötä. Vanhempien epäilyt kohdistuvat luokan nuoreen opettajaan Justineen, jota väitetään noidaksi, mutta itse hän on huolisssaan ainoasta jäljelle jääneestä oppilaastaan. Zach Creggerin käsikirjoittamassa, ohjaamassa, tuottamassa ja osin säveltämässäkin kauhuelokuvassa kadonneiden lasten mysteeriä keritään auki verkalleen eri hahmojen perspektiivistä ja yhdistellen arkipäiväisyyttä yliluonnollisuuteen. Laajasta näyttelijäkaartista Amy Madigan on kevään mittaan palkittu useasti Gladysin roolista, viimeksi Oscar-pystillä.

”Jos Barbarianin isoin valtti oli käsikirjoitus, joka veti maton katsojan alta, onnistuu Cregger nyt vaikeammassa tehtävässä. Taitavien näyttelijöidensä avulla hän tasapainoilee hiuksenhienolla mustan komedian rajalla.
Rujon väkivallan ja karrikoitujen hahmojen liitto nostaa muistista Coenin veljesten ohjaukset, vaikka Creggerin tyypit eivät yhtä räikeitä olekaan.”
– Mikko-Pekka Heikkinen, Helsingin Sanomat

”Weapons rudely disrupts the illusion of suburban safety with impish delight and a fully stocked horror arsenal. It also addresses some of the magical thinking that incomprehensible tragedy can inspire in people who would otherwise never engage in it. Its characters slide away from reality out of necessity, out of weakness and pain.”
– Jacob Oller, AV Club

”Cregger’s ensemble is only one strength of Weapons. Arguably even more effective (and likely to be underrated) are the craft contributions from cinematographer Larkin Seiple and editor Joe Murphy. Seiple, who shot Everything Everywhere All at Once, is consistently playful in a way that doesn’t distract from the storytelling. He’s often putting his camera in the middle of the action, whether it’s on a slamming car door, over the shoulder of someone running, or on a body being thrown to the ground. Working with Murphy and Cregger, they give Weapons a visual language that’s essential to the film’s success, avoiding so many of the overcooked visual tricks and somber technical choices that could have sunk the entire production.”
– Brian Tallerico, RogerEbert.com

”Cregger has only grown as a filmmaker, and his control of mood and atmosphere here is fantastic. He wisely avoids going heavy on jumpscares and instead leans into the mystery of it all — fear of the unknown is something we’re all very familiar with, and ”Weapons” exploits that. It also paints an accurate portrait of suburban life, where liquor stores and dive bars share space with finely manicured homesteads. Where there’s always one house that seems unusually dark, unusually quiet, unusually secretive. The suburbs are a lie America tells itself; a place where safety is an illusion and dangerous things are lurking just behind someone’s front door.”
– Chris Evangelista, SlashFilm.com

29.04. SINNERS
Ryan Coogler | US 2025 | K16 | 138 min | English audio, tekstitetty suomeksi | Rotten Tomatoes: 97 %
trailer: https://www.youtube.com/watch?v=bKGxHflevuk

Kevään kauhuleffasarja päättyy Ryan Cooglerin Sinners-elokuvaan, joka yhdistää historiallista draamaa, musikaalia ja gansteritarinaa southern gothic -genreen ja yliluonnolliseen kauhuun. Elokuvaa on ylistetty – ja palkittu mm. Oscarein – erityisesti Cooglerin käsikirjoituksesta, Autumn Durald Arkapaw’n kuvauksesta, Ludwig Göranssonin musiikista ja Michael B. Jordanin roolityöstä Smokestack-kaksosina. Sinners sijoittuu rotuerottelun aikaan Mississippin Clarksdaleen eli bluesin alkukotiin, jonne Smoke ja Stack palaavat sota- ja gansterireissuiltaan perustaakseen mustalle työväelle oman baarin. Baarin avajaisissa paikalliset bluesmuusikot nostattavat tarinan yliluonnollisiin sfääreihin, joista bileisiin pyrkii myös kutsumattomia vieraita. Sinners on mahtipontinen eepos mustan amerikkalaisen kulttuurin sitkeydestä rasismia ja kulttuurista omimista vastaan.

“Coming at the end of a decade that saw the rise of so-called “prestige horror,” Sinners is a desperately needed antidote. Rather than strain to add an arthouse veneer (or the climactic reveal of an animating trauma), Coogler offers a true synthesis between serious-minded fiction and B-movie camp.”
– Paul A. Thompson, Pitchfork

“Set against the historic backdrop of Missississippi’s bloodsoaked soil, the supernatural thriller is firmly rooted in the Jim Crow-era South. The narrative examines multiracial community coexistence and its inherent tensions, music’s universally transformative power, the insatiable appetite of White culture vultures, and offers an indictment of both economic and faith-based exploitation. The story unfolds through a symphony of symbolism spanning spiritual traditions of West African, Indigenous American, Chinese, and Irish origin and myths from myriad cultures.”
– Halimah Abdullah, The Emancipator

“I found that there’s a legitimate argument to be made that the Delta Blues music is America’s most important contribution to global popular culture. It might be America’s most important artistic contribution to humanity came out of this place, and that’s when I realized that the film had to be epic.”
– Ryan Coogler

Turun elokuvakerhon ja Kirjakahvilan loppukesän ulkoilmanäytösten teemana on tänä vuonna japanilainen kauhu. Sarjan aloittaa yhteistyössä kanssa näytettävä postapokalyptinen body horror -scifianimaatio “Junk Head”. Ei pääsymaksua, ikärajat elokuvakohtaisia. Elokuvat katsotaan alkuperäisellä japanilaisella ääniraidalla, englanniksi tekstitettyinä. Brinkkalan pihan portit avautuvat klo 21 taustamusiikin johdatellessa illan tunnelmiin. Elokuva pyörähtää käyntiin pimeän laskeuduttua.

The theme of the Brinkkala open air summer cinema for this year is Japanese horror. The first screening, a post-apocalyptic body horror animation “Junk Head”, opens both the open air summer cinema and this year’s . Free admission, film-specific age restrictions. The films are screened with English subtitles. The Brinkkala gates open at 9 p.m. as background music sets the mood for the night. The screening starts when darkness comes.

Elokuvat // The movies
Fb: https://www.facebook.com/events/1050044323489710/1050044330156376

21.8. Junk Head // ジャンク·ヘッド // Janku heddo
Takehide Hori | Japan 2017/2021 | K12 | 101 min | blu-ray | language: Japanese audio with English subtitles
Trailer: https://www.youtube.com/watch?v=9_LsDrBfD4A
TAFF: https://www.facebook.com/events/1419434688690989

Postapokalyptinen ja dystooppinen stop motion -nukkeanimaatio “Junk Head” käynnistää samalla sekä Brinkkalan ulkoilmasarjan että kansainvälisen Turku Animated Film Festivalin. Kaukaiseen ja synkkään tulevaisuuteen sijoittuvassa bodyhorror-elokuvassa lisääntymiskykynsä menettänyt ihmiskunta lähettää tiedustelijan maanalaisiin tunneleihin ja raunioihin, joissa elelee määritelmiä kaihtavia, keinotekoisesti aikoinaan luotuja robotti- ja mutanttiklaaneja. Tiedustelijan tehtävänä on selvittää maanalaisten olentojen lisääntymisen salaisuus. Seitsemän vuotta tekeillä olleesta elokuvasta tuli heti indiehitti. Vuonna 2017 sen ensimmäinen pitkä versio voitti parhaan animaatioelokuvan palkinnon Montrealin Fantasia Film Festivalissa ja ohjaaja Hori voitti parhaan uuden aallon elokuvan ohjaajapalkinnon Austinin Fantastic Festeillä. Ulkoilmasarjassa katsottava uudelleen editoitu versio voitti julkaisuvuonnaan 2021 Strasbourgin European Fantastic Film Festivalin animaatiosarjan Kultainen haikara -palkinnon.

Our first screening, a post-apocalyptic stop motion puppet animation “Junk Head”, opens both the Brinkkala open air summer cinema and this year’s Turku Animated Film Festival. A wild vision of dystopian collapse and mutant body horror, the story is set in a distant future world where humans have received longevity but lost their fertility and are nearly extinct by population decline. The protagonist enters an underground world where artificially created species live. His mission is to research for their secrets of reproductivity. Seven years in the making, the film became an instant indie hit when released in Japan. In 2017, the first feature length version of the film won the best animated feature award at the Fantasia Film Festival in Montreal and Takehide Hori won the best director of a new wave feature at the Fantastic Fest in Austin. The re-edited 2021 final cut version screened at our open air cinema won the Golden Stork in the international animated film competition of the Strasbourg European Fantastic Film Festival.

28.8. Ring // リング // Ringu
Hideo Nakata | Japan 1998 | K15 | 95 min | blu-ray | language: Japanese audio with English subtitles
Trailer: https://www.youtube.com/watch?v=B9slkU65r_I

Teinien keskuudessa leviää huhu videokasetista, jonka nähneet kuolevat viikon kuluttua katsomisesta. Elokuva seuraa toimittajaa, joka tutkii huhua kirotusta videokasetista. Hän pääsee arvoituksen jäljille saatuaan selville, että yksi videokasetin uhreista on hänen oma sukulaisensa. Kōji Suzukin vuonna 1991 julkaistuun romaaniin perustuva moderni kauhuklassikko rikkoi julkaisuvuonnaan kauhuelokuvien kaikkien aikojen katsojaennätykset kotimaassaan Japanissa. Siinä missä 1980- ja 1990-luvuilla Hollywood-kauhua oli pitkälti dominoinut shokkitekniikoihin ja graafiseen väkivaltaan pohjaava slasher-alagenre, vuosituhanteen vaihteen paikkeilla valmistunut “Ring” elvytti osaltaan lajityyppiä lähestymällä kauhua hillitymmin ja jättämällä enemmän katsojan mielikuvituksen varaan. Sen suosion myötä kansainvälinen kiinnostus japanilaista elokuvaa ja etenkin kauhuelokuvaa kohtaan kasvoi, ja lännessä lanseerattiin termi “J-kauhu”. Alettiin puhua aasialaisen kauhun uudesta aallosta, johon luettiin mm. “Ringin” vanavedessä vuonna 2002 julkaistut japanilaiselokuvat “Ju-on: the Grudge” (ohj. Takashi Shimizu) ja “Dark Water” (ohj. Hideo Nakata). Elokuvista tehtiin pian myös Hollywood-versiot, jotka menestyivät hyvin nekin.

A supernatural psychological horror film based on the 1991 novel by Kōji Suzuki follows a reporter who investigates the mystery behind a supposedly cursed video tape; according to a rumour spreading among teenagers, whoever watches the tape dies seven days later. Upon release in Japan, “Ring” became the highest-grossing horror film of all time in the country. Whereas the gory and graphically violent slasher sub-genre had largely dominated Hollywood horror throughout the 1980s and 1990s, the 1998 “Ring” helped to reinvigorate the genre with a more restrained approach. It became an international hit and generated global interest in Japanese cinema – horror in particular – leading to the coining of the term J-Horror in the West. The success of “Ring” gave rise to other popular J-Horror movies, such as “Ju-on: the Grudge” by Takashi Shimizu and “Dark Water” by Hideo Nakata, both released in 2002. “Ring” got a very succesful Hollywood remake in 2002 as well, and soon the other major “New Wave of Asian Horror” flicks followed suit.

4.9. Woman in the Dunes // 砂の女 // Suna no onna
Hiroshi Teshigahara | Japan 1964 | K12 | 123 min | 16 mm film | language: Japanese audio with English subtitles
Trailer: https://www.youtube.com/watch?v=S9xlqmyqftU

Japanilaista uutta aaltoa edustavassa avantgardistisessa psykologisessa trillerissä tokiolainen hyönteisharrastaja matkustaa kaukaisille hiekkadyyneille etsimään harvinaista kuoriaislajia. Kun hän myöhästyy viimeisestä bussista, läheisen kalastajakylän asukit tarjoavat hänelle yösijan hiekkakuopassa, jonka pohjalla sijaitsevassa mökissä asuu nuori leski. Aamulla hyönteisharrastaja huomaa, että maan pinnalle vievät köysitikkaat on vedetty pois ja hän on ansassa kuopan pohjalla, pakotettuna kaivamaan hiekkaa kyläläisten vankina. Eksistentialistinen kertomus ihmiselämän mielekkyydestä ja mielettömyydestä voitti julkaisuvuonnaan Cannesin elokuvajuhlien tuomariston erityispalkinnon. Aikaansa edellä ollut arthouse-klassikko oli myös yksi neuvosto-ohjaaja Andrei Tarkovskin lempielokuvista. Elokuva perustuu Kōbō Aben vuonna 1962 japaniksi ja 1964 englanniksi julkaistuun samannimiseen romaaniin (julkaistu suomeksi vuonna 1967 nimellä “Hiekkaa”).

In this avant-garde psychological thriller and a Japanese New Wave classic, an amateur entomologist from Tokyo travels to distant sand dunes to study beetles. When he misses the last bus, the residents of a nearby fishing village offer him a place to sleep at the bottom of a sand dune, in a young widow’s hut. In the morning, the entomologist finds out that the rope ladder he initially climbed down has been taken away and he is trapped, forced to dig sand as a captive of the villagers. The disturbing, bizarre and heavily existential story won a Special Jury Prize at the 1964 Cannes Film Festival. The Soviet filmmaker Andrei Tarkovsky listed “Woman in the Dunes” as one of his all-time favourites. The movie is based on the 1962 novel by Kōbō Abe, published in English in 1964.

Kirjakahvilan perinteinen pyhäinpäivän kauhuelokuvanäytös on tänä vuonna vasta introitus koko illan kestävälle requiemille. Lauantain 4.11. tilaisuus alkaa klo 19.00 syksyn torstaileffasarjan teemaa seuraten musikaalilla, jonka jälkeen Kirjakahvilan eteiskabinetissa esitetään parin tunnin ajan paperiteatteria Pariisin katakombeista (yhdelle katsojalle kerrallaan, esitykset loppuunvarattu). Samaan aikaan kahvilan puolella kuunnellaan kauhutarinoita ja pelataan mieltä järkyttäviä pelejä. Paperiteatteriesitysten loputtua yö jatkuu synkän dj-musiikin tahdissa.

Ei pääsymaksua. Fb: https://www.facebook.com/events/532570413751831

OHJELMA

19.00–21.00 ELOKUVANÄYTÖS
https://www.facebook.com/events/679836648892145
Kukkakaupassa työskentelevä nuorukainen löytää lihansyöjäkasvin, jolle kelpaa vain ihmisliha. Kauhukomedia perustuu vuonna 1982 ensi-iltansa saaneeseen ja Suomessakin esitettyyn teatterimusikaaliin, joka puolestaan perustuu Roger Cormanin ohjaamaan kulttiklassikkoon vuodelta 1960. Elokuvasta katsotaan Director’s Cut -versio alkuperäisellä lopulla. Rooleissa mm. Rick Moranis, Ellen Greene, Steve Martin ja Bill Murray.
Ohj. Frank Oz, USA 1986, 103 min, K12. Puhuttu ja tekstitetty englanniksi. Rotten Tomatoes: 90%

21.00–23.00 CATACOMBES (loppuunvarattu)
https://www.facebook.com/events/798413807033023
Lee Lahikaisen Catacombes-esitys nivoutuu kauhun genreen ja on kurkistusluukku Pariisin katakombien historiaan. Esitys on sanaton, yhdelle katsojalle kerrallaan tarkoitettu 10-minuuttinen paperiteatterisoolo, jonka pahvista ja paperista rakennetusta maanalaisesta miniatyyrimaailmasta avautuu yllättäviä esineitä, varjoja, tiloja ja hahmoja kuin pop up -kirjasta. Kirjakahvilan kabinetissa on koko marraskuun ajan Catacombes-näyttely.
Esitysajat: 21.00 (varattu), 21.20 (varattu), 21.40, 22.00 (varattu), 22.20 (varattu), 22.40 (varattu).

21.00–23.00 KAUHUTARINOITA & -PELEJÄ
Klassisia ja tuoreempiakin kauhukertomuksia teksteinä ja äänikirjoina. Kauhuaiheisia konsolipelejä ja lautapelejä, kuten H.P.Lovecraftin tarinoihin perustuva Arkham Horror (max. 8 pelaajaa).

23.00–02.00 SYNKKISDISKO
Kun aurinko laskee
Elämäsi on vain varjo
Kaikkien turhaan kuolleiden
Suurista kärsimyksistä

†††††††††††††††††††††††††††††††††††††††††††††††††††††

Our this year’s Day of the Dead festivities, held on Saturday the 4th of November from 7 p.m. to 2 a.m., feature a screening of a horror comedy musical film, paper theatre performances (one spectator at a time, fully booked already), horror stories and games, and sad, sad songs.

Free entry. Fb event: https://www.facebook.com/events/532570413751831

PROGRAMME

19.00–21.00 FILM SCREENING
https://www.facebook.com/events/679836648892145
A geeky florist shop worker comes across a venus fly trap that feasts on human flesh. This rock musical horror comedy is a film adaptation of the off-Broadway musical of the same name, which was based on the low-budget 1960s cult classic directed by Roger Corman. The version screened is a Director’s Cut featuring the originally intended ending. Starring e.g. Rick Moranis, Ellen Greene, Steve Martin, and Bill Murray.
Dir. Frank Oz, USA 1986, 103 min, R12. Language: English, subtitles: English. Rotten Tomatoes: 90%

21.00–23.00 CATACOMBES (fully booked)
https://www.facebook.com/events/798413807033023
Lee Lahikainen’s Catacombes is a solo paper theatre performance that flirts with the horror genre and peeks into the history of the Paris catacombs. Catacombes tells the story of a certain skeleton, exploring what remains when their bones are mixed with millions of others. The 10-minute performance, designed for one spectator at a time, deals with coming to terms with death and disintegration. The Book Café cabinet hosts the Catacombes exhibition for the entire November.
Show times: 21.00 (reserved), 21.20 (reserved), 21.40 (reserved), 22.00 (reserved), 22.20 (reserved), 22.40 (reserved).

21.00–23.00 HORROR STORIES & GAMES
Classic and more recent horror stories in print and audio. A session of the Lovecraft-inspired Arkham Horror board game (max. 8 players). Horror-themed console games.

23.00–02.00 DISCO MÉLANCOLIQUE
The bats have left the bell tower
The victims have been bled
Red velvet lines the black box
Bela Lugosi’s dead

Tervehdys, synkkyyden ystävät!

Kyllästyttävätkö massamedian muoviset eunukkivampyyrit? Eivätkö sisäsiistit ihmissudet säväytä? Kaipaatko kauhun kunnianpalautusta ja viiltävän analyyttisia keskusteluja suosikkigenrestäsi? Haluatko tutustua painajaisiisi?

Turun Kirjakahvila ja kirjoittajayhdistys Kapustarinta kutsuvat kaikki kauhuelokuvasta kiinnostuneet mukaan maksuttomien kauhuelokuvanäytösten ja keskustelujen sarja JuJu-projektiin keskiviikkoisin 6.3. klo 19 alkaen (huom! sarjan viimeinen näytös 29.4. poikkeuksellisesti maanantaina). Maagisen voodoo-energian mukaan nimensä saaneen ja epäkonventionaalisella kirjoitusasullaan outoutta symbolisesti juhlivan JuJu-projektin tavoite on tutkia ihmisyyttä ja yhteiskuntaa kauhuelokuvan ja yhteisöllisen dialogin keinoin. Sillä halutaan yhtäältä purkaa kauhu-/jännityselokuvan positiota elokuvan kaanonin perverssinä pahnanpohjimmaisena esittelemällä genren lajityypillisiä erityispiirteitä, toisaalta hyödyntää kauhun kauneutta nostamalla keskiöön sen omaleimaisen kyvyn käsitellä yhteisöjen tabuja ja inhimillisyyden pimeitä puolia yhtä aikaa emotionaalisesti ja älyllisesti vetoavasti.

Projektiin kuuluu yhdeksän Turun Kirjakahvilan tiloissa järjestettävää ilmaista elokuvanäytöstä, joiden ohessa käydään kunkin elokuvan teemasta nouseva keskustelu. Keskusteluja ja katsomiskokemusta alustavat asiantuntevat puhujavieraat, joita ovat mm. elokuvantutkimuksen professori Jukka Sihvonen, kauhuelokuvantutkija Outi J. Hakola ja kirjailija Laura Gustafsson.

Esitettävien elokuvien valikoima koostuu puhuttelevista poiminnoista kauhuelokuvan genrestä. Keskusteluissa valotetaan kunkin elokuvan tematiikan sekä eettisiä että esteettisiä elementtejä äkkiväärästi, kulttuurikriittisesti ja identiteettipoliittisesti myös sosiaalisen ja globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Seuraa päivittyvää tiedotusta projektista ja oheisohjelmasta Kirjakahvilan verkkosivuilla ja Facebookissa.

Tutkimusmatkamme yöpuoleen alkaa keskiviikkona 6.3. klo 19, jolloin katsomme varhaisen klassikkoelokuvan Tohtori Caligarin kabinetti ja keskustelemme kauhuelokuvan historiasta sekä tieteestä ja pahuudesta. Sydänverisesti tervetuloa!

Teemat ja esitettävät elokuvat:

ke 06.03. tiede ja pahuus: TOHTORI CALIGARIN KABINETTI. Das Cabinet des Dr. Caligari. O: Robert Wiene, Saksa 1920. 44 min, K-15.
”Tohtori Caligarin kabinetti on taiteemme tervehenkisen ja inhimillisen alun barbaarinen juhla, terveiden elokuvataiteellisten lähtökohtien veljeshauta, mykän hysteerisen toiminnan, väritettyjen kankaiden, töherrettyjen kulissien, maalailtujen kasvojen, perverssien vääristymien ja tekojen sekä hirviömäisten kauheuksien yhdistelmä.” – Sergei Eisenstein

ke 13.03. äitiys: PSYKO. Psycho. O: Alfred Hitchcock, USA 1960. 109 min, K-15.
”Hitchcock ohjaa elokuvayleisöä enemmän kuin koskaan. Katsoja on kuin elokuvan päähenkilö: tuomittu ansaan. Kuten Norman on äitinsä ja sairautensa vallassa, katsoja on Hitchcockin vallassa.” – Heikki Nyman, KAVA

ke 20.03. ruumiillisuus: MITÄ TAPAHTUIKAAN BABY JANELLE? What Ever happened to Baby Jane? O: Robert Aldrich, USA 1962. 134 min, K-15.
”Ohjaajansa sekä taloudellisesti että taiteellisesti onnistuneimpiin ohjauksiin kuuluvassa makaaberissa trillerissä absurdi kauhu ja irvokas nauru kamppailevat kohtauksien ylivallasta. Vaikutteet jännityksen mestarin [Hitchcockin] suunnalta ovat toki ilmeiset, mutta samalla kyseessä on epäilemättä persoonallinen ja moniulotteinen elokuva, jolla Aldrich osoittaa hallitsevansa sielujen pimeyksistä lähtevän henkilökuvauksen.” – Antti Lindqvist, SEA

ke 27.03. usko ja pahuus: MANAAJA. The Exorcist. O: Willian Friedkin, USA 1973. 122 min, K-18.
”Manaaja ei sorru selittelyyn. Sen maailma on yksinkertaisen koruton ja raaka, eikä siinä ole lainkaan huumoria mukana keventämässä tunnelmaa. Se ei sievistele, vaan iskee todellisuuden vasten kasvoja tavalla, joka hätkähdyttää edelleen.” – Kari Glödstaf, Filmgoer

ke 03.04. valta: KÄÄRME JA SATEENKAARI. The Serpent and the Rainbow. O: Wes Craven, USA 1988. 98 min, K-15.
”Kauhuohjaaja Wes Cravenin uran parhaimpiin kuuluva Käärme ja Sateenkaari on elokuva voodoon, huumeiden ja hallusinaatioiden sekä elävältä hautaamisen karusta maailmasta.” – Benedictus, DVD Plaza

ke 10.04. väkivalta: THREE… EXTREMES. Saam gaang yi. O: Fruit Chan & Takashi Miike & Chan-wook Park. Hong Kong/Japani/Etelä-Korea 2004. 125 min, K-18.
”Three Extremesin persoonalliset ohjaajat eivät perusta kauhuaan erikoistehostehirviöihin, yksioikoisiin pahiksiin tai päällekäyvään yliluonnollisuuteen. Sen sijaan he tekevät uskaliaan luotauksen ihmismielen haluihin, pelkoihin ja muistoihin.” – Anssi Alhonen, Film-o-Holic

ke 17.04. raja: MARTTYYRIT. Martyrs. O: Pascal Laugier, Ranska/Kanada 2008. 99 min, K-18.
”Tässä elokuvassa ei sisällöllisesti ole mitään hienoa, moraalin rappiota vain. Miksi tällaista halutaan katsoa tai tehdä, on hyvä kysymys.” – Olli-Matti Oinonen, Savon Sanomat

ke 24.04. rakkaus: YSTÄVÄT HÄMÄRÄN JÄLKEEN. Lat den rätte komma in. O: Tomas Alfredson, Ruotsi 2008. 115 min, K-15.
”Tapahtumat sijoittuvat ankeaan 1980-luvun tukholmalaislähiöön, jossa hikiset juopot istuvat likaisissa kaljakuppiloissa ja köyhät ihmiset tuijottavat telkkaria rumissa vuokra-asunnoissaan. Minimalistiset erikoisefektit antavat tilaa pääparille, yliluonnollisille lapsinäyttelijöille, jotka valoa ja pimeyttä symboloivalla vastakohtaisuudellaan luovat elokuvan vaikuttavimman tehosteen.” – Raisa Laukkanen, Film-o-Holic

ma 29.04. luonto ja naiseus: VALKOINEN PEURA. Den Vita renen. O: Erik Blomberg, Suomi 1952. 67 min, K-3.
”Valkoinen peura on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista elokuvista, joka ilmestymisaikanaan pääsi jopa kilpailemaan Cannesin filmifestivaalien pääpalkinnosta, voittaen lopulta erikoispalkinnon parhaana taruaiheisena elokuvana. Elokuva palkittiin myös Golden Globella parhaan vieraskielisen elokuvan kategoriassa.” – Elokuvauutiset.fi